perjantai, 27. elokuu 2010

pakkastin ja villasukat :D

Taas on vierähtänyt aikaa, luvattoman kauan, viime päivityksessä. Elämässä on tapahtunut paljon ja sitten kuitenkin, ei oikein mitään.

Alan kohta pelottavasti muistuttaa jonkun sortin mummoa?
Tarkoituksena olisi viikonlopun aikana keittää mustikkahilloa.. ja ensi viikolla pitäisi ostaa myös kanttarelleja, ja pakastaa niitä. Sekä, tarkoituksena olisi tehdä ystävälle hänen pyynnöstään villasukat, ja lapaset. Ja ennen kevättä olisi aikaa neuloa kaverin tulevalle lapselle jotain söpöä, vaikkapa sukat.
 Hmm..kuulostikohan toi teksti nyt ihan vajaa 3-kymppisen naisen tektiltä.. ehkä ennemminkin siinä 60 ikävuoden ja kuoleman välillä keikkuvan harmaa hapsisisen mummon..:P

Mutta, sienistä, marjoista ja muista pakastimeen päätyvistä herkuista tulikin mieleeni,  pitää ottaa uudelleen esille H:n kanssa suunittelmamme asia, nimittä, se, että ostaisimme kimppaan pakastimen. Tarkoitus olisi maksaa se puoliksi, mutta pitää sitä minun asunnossani, koska minulla on paremmin tilaa.
 Sekä minulla, että H:lla on molemmilla vain pakastinlokerot jääkaapeissamme, ja valitettavasti olemme molemmat parantumattomia hyvän ruoan ystäviä, joten pakastettavaa ja säillöttävää molemmilla olisi. Lisäksi olisi tietysti kiva, jos voisi pakastaa esim. ruokajonosta, tai kaupan tarjouslaarista haalittuja liha- ja juustopaketteja. Niistä olisi niin kovasti hyötyä silloin, kun rahat on loppu, olisi mahtavaa löytää pakastimen perältä  alelaaristo ongittu pihvipaketti ja kanttarelleja, niistä saa halvalla valkosipulikermaperunoita, pihvejä ja kanttarellikastiketta, ateria, joka kelpaa vaativammallekin syöjälle.. eikä hinta päätä huimaisi.. kun vain ensin saisi sen pakastimen.

Kesällä innostuin myös taas ihan uudella tavalla kirppareista, ja teinkin H:n kanssa kirppareita kierrellessä muutaman kivan vaatelöydön. mm. viimmeksi yksi ruskea paita. Nyt pitäisi seuraavaksi metsästää kirpparilta sekä syys- että talvitakki, ja mielellään muutamat kengät. Tällähetkellä omistan vain lenkkarit ja sandaalit..

Kesä todella meni jotenkin vilistäen.. nyt havahdun siihen, että on ihan kohta syyskuu :O, mutta ei se haittaa, se oli mukava, lämmin, ja pitkästä aikaa erilainen kesä. Kaiken kaikkiaan kesästä jäi hyvä fiilis, ja ehkä vielä on hieman sitä kesääkin jäljellä, toivotaan niin ainakin.
Tämä oli erilainen kesä, eka vapaa kesä vuosiin.. ihanakin. Melkein koko ajan olin menossa jonnekin, tai tulossa jostain. Toistaalta se on ollut raskasta, ja toisaalta, hyvinkin piristävää. Ihanaa kun on ollut muutakin tekemistä kuin se ainainen himassa istuminen, sosiaalinen elämä piristää joskus :).
Toisaalta taaas..  mikä syksyllä sen parempaa, kuin istua kynttilöiden valossa, punkkulasi kädessä, hyvän kirjan ääressä sohvannurkassa, tai vai  tuijottelemassa tähtitaivaalle parvekkeella vilttiin kääriytyneenä ja poltella hitaasti röökiä, kaakaota juoden, mieluiten yksin- ihan omaa itselleen pyhittäen, ja sosiaalista elämää joskus pakoillen.

Syksy tulee uhkaavasti päälle, ja ehkä minullakin on hetki enemmän aikaa istua koneella, ja päivitellä tännekin taas jotain, jopa asiapitoisempaa tekstiäkin välilllä, tämä nyt oli tälläinen tuokikuva minun arjesta tällähetkellä.

maanantai, 28. kesäkuu 2010

Pieni hetki..

Unirytmini on nyt ihan sekaisin.. olen nyt kaksi-kolme viikkoa mennyt nukkumaan n. klo 04.30-06.. ja herännyt joskus 13-14.30. Pääätin tänään koettaa kääntää rytmin.. joten valvon nyt tuonne iltaan asti, ja koetan  nyt päästä nukkumaan illalla "ajoissa". Jos siis nyt vaikka edes 01-02, näin ensi alkuun :D.

Huomasin myös, juuri äsken, kun palasin koiran kanssa ulkoa.
minulle on tullut tavaksi näin valvoessani käyttää koira "iltapissalla"  melko tarkkaan klo 03 joka yö. Olen nyt pari viikkoa sattunut lähes joka päivä samaan aikaan ulkoiluttamaan koiraani, kuin naapuritalossa oleva mies on parvekkeella tupakalla. Meille on molemmille tullut tavaksi terhetiä toisiamme, nyökkäämme vain hieman.. En tiedä edes mistä tuo lähti, kumpikaa meistä ei tunne tosiaimme, mutta hän on parvekeellaan tupakalla, minä kuljen tieltä muutman kymmenen metrin päästä ohi, nyökkäämme hieman toisillemme ja minä jatkan matkaa.. joka kerta. Hassua, mutta tavallaan aika söpö pieni tapa, vaikka en edes tunne miestä

 

Rahatilane on vaikea.. ensi kuun 12. päivä tulee seuraavat tuet, ja siihen asti tilillä on 49 senttiä.. eli ei paljon juhlita. Tässä kuussa oli "ylimääräisenä" menona koiran ruoan osto 50e  ja vältäämättömiin remonttitarvikkeisiin meni 45 e. eli melkein 100e ylimääräistä menoa johon en ollut varautunut. Okei, koiran ruoka ei ole ylimääräinen meno, mutta nyt sen loppuminen pääsi yllätämäään, yleensä säästän joka kuusta hieman sivuun, että saan summan kasaan, ennen kuin viimeksi ostettu koiranruokasäkki loppuu. Vielä olisi lisäksi 60e puhelinlasku maksettavana, ja tilillä se 49 senttiä.. voipi siis ollla, ettei minua saa ennen heinäkuun puoltaväliä kiinni kuin netistä.

Tänne kirjoittaminen on taas jäänyt vähälle, on ollut niin paljon muuta pohdittavaa viime aikoina, anteeksi siitä, mutta nyt ehkä olen saamassa lopullisesti omia ajatuksiani kasaan, kaiken suhteen. Vihdoin.
Kesä tekee selvästi hyvää.. olen paljon iloisempi, energisempi ja jaksan sekä haluan tavata taas ihmisiä :).Ei siinä, ei talvessakaan mitään vikaa ole, tykkään talvesta, pimeästä ja lumesta.. Mutta.. tämä kevät ja kesä, nämä ovat olleet pitkästä aikaa erilaiset.. mä haluan taas elää! Haluan taas elää!

tiistai, 11. toukokuu 2010

Lasipöytä ja perhonen

Taas on kulunut hetkisen aikaa viime kirjoituksesta, mutta tässä on ollut niin paljon kaikenlaista, pakkaamiset, muutot, purkamiset, siivoamiset , paperisoden hoitamiset.. ja jossain välissä pitäisi opetella elämäänkin… kai?
Onneksi suurin osa sossu yms. lapuista on hoidettu, työkkäriin menevä paperi pitää vielä täyttää ja postittaa, sekä hakea asumistukea tähän uuteen asuntoon, sitäkin kait muutaman euron kuitenkin saa.

"Tuhlasin" viime viikolla.. Ostin nimittäin keittiöön ruokailuryhmän, lasipöytä ja neljä tuolia, maksoivat kirpputorilla yhteensä "hurjat"  33€, kannattava löytö mielestäni siis. Varsinkin kun ottaa huomioon, ettei pöydässä tai tuoleissa ole kulumisen jälkiä, tai naarmuja juuri  lainkaan, yhdestä tuolista puuttuu sellainen pieni muoviosa, mutta sen huomaa vain osaa katsoa.  Hehkutin uudesta kirpparilöydöstä H:lle, ja kun hän tuli käymään, niin hän kertoi että hänen oma keittiön ruokailuryhmänsä on juuri samanlainen.. xD. Hänellä tosin on musta lasipöytä, minulla kirkas..  En edes muistanut että H:lla on samanlainen pöytä kun tuota omaani kirpparilla katselin. Noh, haitanneeko tuo,  ei kukaan meidän molempien keittiössä yhtä aikaa istu, joten tuskin huomaa että pöydät ovat samanlaiset  ja meillä on kuitenkin niin erilainen muu sisustusmaku, joten ei meille sentään ole identtisiä koteja tulossa. Tosin.. olimme toisistamme tietämättä katselleet myös samanlaisia parvekekalusteita xD. Noh, tämän ehkä selittää se, että  molemmat, sekä tuo ruokailuryhmä, että parvekekalusteryhmä, ovat  melkein halvinta mitä markkinoilta löytyy..  Niin, olishan se  kiva ostaa laatua joskus (koska usein pitää paikkansa se, että ”köyhällä ei ole vara ostaa halpaa”), mutta ei näillä tuloilla, ja ei näillä hinnoilla.

Kummaa,  onkohan se tämä kevät, vaiko oma asunto, mutta nyt on siivoaminenkin maistunut paljon paremmin.. koska pakko myöntää, että en ole viima aikoina juurikaan siivonnut, mutta nyt, pari viimmeistä päivää olen jaksanut siivota, ja pitää kodin siistinä. Se on kivaa, on nimittäin todella ihanaa tulla kotiin, puhtaaseen kotiin, ilman että tarvitsee aloittaa heti siivoamista, tai ilman että tavaroita ja sotkua on ympäriinsä.
Itse olen kuitenkin esim.  sisutamisessa hyvin minimalisti, enkä halua, että kotona on esim. ylimäärärisiä esineitä esillä. Esim. posliiniset lasikoristeet  kirjahyllyssä ovat mulle ihan hirveä ajatus :O. Ehkä joku yksi iso koriste-esine kirjahyllyn päällä on ihan ok, mutta hyllyllinen lasikissoja tai –koiria kirjahyllyssä  on jotain aika kammottavaa :D

Minusta on ollut viimeisen kuukauden aikana  aivan ihanaa seurata erää ystäväni kuoriutumista toukasta perhoseksi.. Hänellä on ollut melko suuri elämänmuutos menossa, mutta yksi näkyvimmistä on se,  miten hänen pukeutumisensa on muuttunut.
Hän on pukeutunut ennen hyvin käytännöllisesti  ja osin poikamaisesti, mm. reisitaskuhousuihin, maihareihin yms.  Ei sillä että käytännöllisessä tai poikamaisessa pukeutumisessa olisi mitään vikaan,  ei toki.  Viime aikoina hän on löytänyt paljon vaatteita mm. kirpputorilta, ja hän on myös töissä eräässä vaatekaupassa, josta hän välillä ostaa henkilökunta alennuksella vaatteita. Minusta oli aivan ihanaa, suloista ja suorastaan söpöä, kun hän tuli erään shoppailupäivän jälkeen luokseni,  valloitti olohuoneeni lattian ja alkoi esitellä vaatelöytöjään.  Ja millaisia vaatteita! Upeita, naisellisia paitoja, toppeja, huiveja jne.. Hänestä on kuoriutumassa varsinainen perhonen :). Ei hän silti varmasti hylkää reisitaskuhousujaan tai maihareitaan, mutta miksi pitäisikään, ne ovat osa hänen pukeutumistaan ja identiteettiäään  ja sopivat hänelle,  mutta aina joskus asua voi maustaa jollain naisellisemmalla jutulla.
Tutustuessamme viime kesänä,  en olisi voinut hänen kuvitellakaan kulkevan sellaisessa lyhyessä kesämekossa, jonka hän on ostanut tätä kesää varten.. 
Eikä minua eniten ilahduta edes se materiaalinen puoli.. eli ystäväni vaatetyylin muuttuminen,  vaan se, miten hänen itsetuntonsa on muuttunut,  ja se, että hän uskaltaa ja haluaa käyttää tuollaisia vaatteita, se on tässä SE juttu  :).

tiistai, 13. huhtikuu 2010

Työkkärikäynnin autuus ja OMA asunto!

Tulipahan sekin sitten vihdoin tehtyä.. uusittua työnhaku siis, olen ylpeä itsestäni! Sain jotain aikaan, ja koko keikka meni kaiken kaikkiaan ihan kohtuullisen hyvin. alku tosin ei näyttänyt kovin lupaavalta.. koko työkkärikeikka oli siinä ja siinä että jaksoin lähteä, mutta otin itseäni niskasta kiinni sen verran,että se on tehtävä, tai muuten lykkään sitä taas vaikka ja kuinka kauan..
Päästyäni työkkärille, jouduin odottaman 2,5h yhteensä, jotta pääsin virkailija puheille asti.. *huokaus* "hieman" turhauttaavaako? Noh, ei siihen verrattuna, että odottaessani juttelin erään miehen kanssa, hän oli odottanut klo 10. asti  ja pääsi virkailija puheille hieman ennen klo 14... :o eli melkein neljän tunnin odotus.. Tämäkin tapa nöyryyttää kansaa taas, ajatellaan ilmeisesti, ettei meillä työttömillä ole muuta tekemistä kuin istua työvoimatoimistossa ja odottaa... ei, eihän meillä..
Noh, kunhan lopulta pääsin sisään virkailija puheille, ja kerroin mm. miksi työnhakuni on katkennut (rankan avioeron takia olen ollut täysin voimaton hoitmaan virasto yms. asioita viime aikoina). Niin virkailija oli kerrankin melko ymmärtäväinen, eikä hiostanut ja painostunut, sain seuraavan työnhaun uusimisajankohdan vasta syyskuun puoleen väliin!


Tänään sain aivan ihanan puhelun!
Sain siis tiedon, että pääsen muuttamaan jo perjantaina uuten asuntooni, IHANAA!
Saan myös siis koiran takaisin perjantaina, ikävä sitä karvakuonoa jo!
huomenna alkaa sitten kauhea soittorumba sossuun jne. jotta saisin tietää niistä tuista, ja myös selville sen, että saanhan varmasti takuuvuokraan maksusitoumuksen sossusta, pitäisi myös hoitaa sähkösopimus, netin siirto nykyisesta asunnosta uuteen.. jne. Kauheasti hoidettavaa ja puhuttavaa.. varsinkin ihmisellä jolka kammoaa puhelimessa puhumista.

Onneksi saan olla täällä A:n luona perjantaihin asti, ei tarvtise alkaa etsiä viimmeisille öille enää uutta majapaikkaa, kiitos A!. En olisikaan enää jaksanut alkaa raahaamaa noita tavarota ja kasseja ympäri pk-seutua taas.

maanantai, 12. huhtikuu 2010

Rahattomuutta ja rauhattomuutta