Törmäsinpä sattumalta nettiä selatessa juttuun imatran kirkkoherra Marja-sisko (ent. Olli) Aallosta.

www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_paajutut/9819459.shtlm

En vain voi käsittää, kuten hän itsekin haastattelussan sanoi, että:"mihin minun työkokemukseni on kadonnut". Miten se,että vaihtaa sukupuolta, muuttaa kenenkään ammattitaitoa,osaamista tai pätevyyttä, oli kysessä sitten kukkakauppias tai taksikuski tai vaikka pappi.
Miten, että mies alkaakin yhtäkkiä käyttää hameita,meikkaamaan tai saa hormonihoidoilla rinnat itselleen, tai että nainen lopettaa meikkaamisen, alkaa pukeutua miehekkäästi ja kasvattaa partaa.. miten se vaikuttaa ko. henkilön työn tekemiseen? (jos siis oletuksena on, että ko. henkilö on mieleltään terve, ja muuten työkykyinen niin fyysisesti kuin psyykkisesti). Miten meikkaaminen/meikkaamattomuus tai parta/parrattomuus vaikuttaa kokin kykyyn tehdä hyvää ruokaa? tai roskakuskin kykyyn tyhjentää jäteastioita? Tai sosiaalityöntekijän kykyyn hoitaa tukipäätöksiä? Ei sitten niin mitenkään!
jos kärjistäen sanotaan.. miten se,mitkä värkit sieltä pöksyistä löytyy vaikuttaa duuniin? (tässäkohtaa ottettakoon huomioon, että ko. lausahdus on kärjistys, ja käsittääkseni aika harva transsukupuolinen ihminen suomessa lähtee genitaalialueen korjausleikkauksiin, jotka tehdään käsittääkseni pääasiassa ulkomailla)

transvestiitti = myös. nk.ristiinpukeutuja. Henkilö haluaa pukeutua toisen sukupuolen vaatteisiin, ei halua vaihtaa sukupuolta pysyvästi.
transsukupuolinen = kokee olevansa väärän sukupuolen kehossa, halu vaihtaa sukupuolta pysyvsti


Minusta on hienoa,että hän uskalsi tulla esille sukupuolenkorjaus-projektinsa kanssa. Ihmiset ja etenkin kirkon piiri saa vähän ajateltavaa.. (Itsekin olen uskovaisesta kodista lähtöisin,joten siinä suhteessa tiedän edes vähän mistä puhun.. Itsellenikin usko ja jumala ovat tärkeitä,mutta..osaan silti ajatella myös omilla aivoillani.)
Onko hän sitten vain julkisuudenhakuinen, kun tulee tälläisen asian kanssa esille? En voi sit tietää,tuskin kukaan voi, joka ei häntä tunne henkilökohtaisesti.
Mutta, onko sillä loppujen lopuksi tässä ko. asiassa edes mitään väliä? Sukupuolenkorjaus on niin iso asia, ettei sitä kuitenkaan voi salata, se näkyy ja myöhemmin myös kuuluu (puheäänestä) kaikille, joten sen salaileminen on aika turhaa jo alkujaankin. Minusta on rohkeaa ja hienoa että hän tuli esille ja kertoi aikeisetaan!
samantapaista vastustusta saavat varmasti myös homo/lesbopapit (tai muut kirkon työntekijät, esim.diakonit). Heillä erona M-S Aallon tapaukseen on se,että he voivat haluteessan peittää sen, ja pysyä niin sanotusti kaapissa. Itse en tosin näe tähän syytä, mutta sehän nyt onkin jokaisen itse ratkaistava henkiökohtainen asia.

Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani kohdeseksuaalisuudesta mainitsin, ihmisten pitätisi herätä nykypäivään!  elämme 2000 lukua.. Kaikkien ei tarvitse tulla toimeen kaikkien kanssa, tai olla ystäviä kaikkien kanssa,mutta voi opetella sietämään erilaisuutta.
Enhän minäkään voi tietää tulisinko toimeen esim. M-S Aallon kanssa,enhän häntä henk, koht. tunne. Mutta se, että joku on erilainen, antaako se oikeuden haukkua,huudella,haistatella, tai pahimmassa tapauksessa pahoinpidellä, lähetellä tappouhkauksia?  Jos ei itse pidä vammammaisista, ulkomaalaisista, homoista,lesbosita, transvestiiteista tms. niin eikö sellaisten ihmisten voi vain antaa olla? Jos näet että sinua vastaan tulee kadulla miespari käsikädessä ja rakastuneen näköisenä, etkö voi vain ohittaa heitä ja antaa olla? Häiritsevätkö he sinun elämääsi enenpää kuin sen kaksi sekunttia teidän toistenne ohittaminen kestää, tuskinpa. Aivan samoin M-S Aallon kohdalla, tuskin hän häiritsee kenenkään elämää soittelemalla, haukkumalla, uhkailemalla jne, miksi meidän muiden pitää olla niin tyhmiä ja tehdä hänelle (Tai kenellekään muulle erilaiselle) niin?
Pitäisi herätä 2000 luvulle.. olemme "jo" poistaneet homouden sairausluokituksesta, olisiko aika tehdä jotain asenteille transsukupuolisia kohtaan?

Intersukupuolisuus, Olin itse asiassa kirjoittanut jo n. pari viikkoa sitten tekstipohjan aiheesta, mutta en ollut vielä julkaissut sitä,koska halusin miettiä aihetta vielä hetken.. Nyt sitten huomasin facebookin kautta suosituksen eräästä intersukupuolisuudesta kertovasta dokumentista ja katsoin sen, herätti taas lisää ajatuksia.
Tässä vielä kyseinen ohjelma linkkinä, näkyy yle areenassa vielä n. 3vkon ajan, käykää katsomassa jos kiinnostaa, suosittelen lämpimästi.

Intersukupuolinen = ihminen jolla on molempien sukupuolien fyysisiä ominaisuuksia, kts. tarkemmin esim. wikipedia.

areena.yle.fi/video/828770

Aloin ohjelman katsottuani miettiä, että entä jos oma lapseni olisi intersukupuolinen..?
Antaisiko leikellä häntä vauvaiässä? päättäisinkö hänen sukupuolensa itse? vai kasvattaisinko hänet siihen asti melko sukupuolineutraalisti, että hän osaa itse päättää kumpaa sukupuolta haluaa korostaa? Olisihan se varmasti kenelle tahansa vahemmalle shokki saada intersukupuoliseksi todettava lapsi, mutta.. ainakin nyt ajattelen niin, että jos sellainen omalle kohdalle sattuisi, osaisin suhtautua siihen niin, että antaisin lapsen tehdä itse päätöksen.
Kuten dokumentissakin käy ilmi, hyvin moni lapsi,joka on vauva iässä leikattu, eli vanhemmat ovat päättäneet lapsen sukupuolen yleensä lääkärien suosituksesta joko tytöksi tai pojaksi (tähän taas siis vaikuttaa genitaalialueella olevan kudoksen määrä jne). Ja, useissa tapaukissa, joissa vanhemmat ovat päättäneet leikkauttaa lapsensa esim. pojan näköiseksi,tarkoittaen siis siittimen ja kivesten korjailua n. 2-4 kk ikäisellä lapsella, ovat nämä lapset vanhemmalla iällä saattaneet alkaa tuntea olevansa tyttöjä.. tai päin vastoin..tytöiksi lapsena leikatut, ovat huomanneet varhaislapsuudessaan/teini-iässä, että he elävät väärässä kehossa, ja haluaisivat olla poikia.
Tästä voi siis päätellä,että osa transsukupuolisista on ehkä intersukupuolisia, kuten tässä ko. dokumentissakin mainittiin, jotkut vanhemmat salaavat lapseltaan leikkausta koskaan tapahtuneenkaan.

Itselläni tälläinen saa kylmät väreet aikaan.. miksi salata asia lapselta? sama kun koettaisi salata ulkomailta adoptoidulta, ihonväriltään erilaiselta lapselta, ettei ole lapsen biologinen vanhempi, jossain vaiheessa lapsi tajuaa sen itse.. näin varmasti suurimman osan sellaisten intersukupuolisten lasten kohdalla, jotka on "korjausleikattu" vauvaiässä.
Miksi vahemmat eivät vain voi antaa lapsen kasvaa ja kehittyä normaalisti, katsoa mitä piirteitä hän haluaa itsessään korostaa, maskuliinisia vai feminiinisiä.
Toisaalta,aiheuttaahan tämä hankaluuksiakin, esim. vaikka lapsi on intersukupuolinen, hänelle pitää tietenkin päättää nimi, ja hyvin harvat nimet on sukupuolineutraaleja. Nykyisin muodissa olevista uusista nimistä, voivat jotkut olla sellaisia, että ne sopivat sekä pojalle että tytölle, mutta niitä on kuitenkin hyvin vähän. 
Entä tilanne, että vaikka lapsella olisi sukupuolineutraali nimi, ja lapsi olisi puettukin sillä tavoin,että voisi olla kumpaa sukupuolta tahansa, niin.. silti esim. sukulaiset, naapurit ja tuttavat kyselevät innoissan lapsen synnyttä: "no kumpi tuli, tyttö vai poika?"  Mitä tähän sitten vastaisi? Tokihan lapsen vanhemmat voivat päättää mitä tälläisille tuttaville ja utelijoille vastataan,eli esim. "hän on poika", ja varmasti niin onkin helpompi satunnaisten tuttavuuksien kohdalla,esim. kauppareissulla kohdattu hyvän päivän tutun kanssa. Mutta kannattaako asiaa alkaa salaamaan esim. sukulaisilta (Ainakaan sellaisilta, joiden kanssa pitäää säännöllisesti yhteyttä).  Myöhemmin asian selittäminen on joka tapauksessa vaikempaa.
Hankaluuksia voi tulla ja melko varmasti tuleekin lapsen tullessa kouluikään, kaverit voivat kiusata, ja opettajat suhtautua kummallisesti. ja vaikka kuvittelisimme tilanteen, että lasta ei kiusattaisi lainkaan, ei toverien tai opettajien taholta, niin esim. liikuntatunnit olisivat lapselle varmasti hämmentäviä. Jos lapsi on esim.tyttö ja tuntee/haluaa olevansa poika, ja hänen on kotona annettu kasvaa poikana, miten kiusallista tai hämmentävää tällaiselle lapselle olisi mennä tyttöjen pukuhuoneeseen? vaikka lapsi onkin fyyysisesti tyttö, jos hän tuntee henkisesti olevansa poika, lapsi varmasti kiusaantuu ja tuntee olonsa hyvin epävamaksi "väärän" sukupuolen pukuhuoneessa liikuntatunnilla. Entä sitten, jos tälläisen lapsen päästäisi sen sukupuolen pukuhuoneeseen joka hän haluaisi olla? Se voisi olla ko. lapselle luontevaa ja normaalia,mutta entä muut lapset.. Lapsi on fyysisesti tyttö,mutta haluaa olla poika, ja hän menisi poikien pukuhuoneeseen liikunta tunnilla, se varmasti hämmentäisi muita lapsia,ja voisi aiheuttaa noloja tilanteita. Mutta kumpi lopulta olisi oikeampi tapa? Molemmissa tapauksissa jollakulla on varmasti olo,että on väärässä paikassa ja tuntee sen takia noloutta.
Entä maat joissa on koulupukupakko, puetaanko lapsi tyttöjen vai poikien koulupukuun..?

Suosittelen katsomaan tuon aikaisemmin laittamani linkin kautta sen dokumentin, itse ilahduin eniten tästä pienestä "tytöstä" dokumentissa, ja etenkin hänen vanhempiensa asenteesta lastaan kohtaa.