Jos sitä herättelisi henkiin tämänkin blogin.. tämä on uinunut piiiiitkään, poistin kaikki vanhat kirjoitukset ja aloitan uudelta, puhtaalta näytöltä :D
Tässä kuitenkin yksi kirjoitus vanhasta blogista, jotain luettavaa siis, uutta tekstiä odotellessa.

Katsoin tuossa muuama päivä sitten tulleen 4D-dokumentin "puolisoni Eiffel-torni". Tämä dokumentti kertoi siis ihmisistä jotka ovat rakastuneet esineisiin, rakennuksiin yms. ja tätä kutsutaan kohdeseksuaalisuudeksi. Ohjelmassa esiteltiin mm. nainen joka on naimisissa Eiffel-tornin kanssa, ja muutama muu ihminen jotka olivat rakastuneita mm. kirkon alttarikaiteeseen, jousipyssyyn, urkuihin, huvipuistolaitteeseen, siltaan tai Berliininmuuriin.

Tämä dokumentti kertoi että tähän mennesä kaikki "kaapista ulos tulleet" kohdeseksuaalit ovat naisia, mikä on minusta aika mielenkiintoinen asia. Tai en tiedä mielenkiintoinen, mutta ainakin minut laittoi miettimään, että miksi juuri naiset ovat kohdeseksuaaleja?
Muutama dokumentissa haastateltu ihminen sanoi kohdanneensa pilkkaa, kiusaamista yms. seksuaalisuutensa takia, joka on varmasti totta. On varmasti hyvin vaikeaa kertoa kenellekään, rakastavansa esim. huvipuistolaitetta. ja varmasti monen ihmisen reaktio on todella järkyttynyt tai jopa tuomitseva.
Aloin pohtia itse sitä, että olenko minä se joka on kummallinen vai ovatko niin monet muut kummallisia :D? Tarkoitan tällä sitä, että en itse näe mitenkään tuomittavana jos joku haluaa olla suhteessa esim. pienoismallin, aidantolpan tai jousipyssyn kanssa. Ovatko niin monet muut vain ahdasmielisiä, vai olenko minä poikkeuksellisen avarakatseinen vai muuten vain epänormaali?

Jos sellainen ihminen on suhteessaan onnellinen ja muuten terve ja normaali, voiko tämä olla tuomittavaa tai väärin?
Eihän siitä kenellekään (ulkopuoliselle siis) aiheudu haittaa, jos joku haluaa olla suhteessa esineen kanssa. Esine tai rakennus ei voi suhteesta loukkaantua, kärsiä tai vahingoittua, esine tai rakennus ei myöskään ole alaikäinen tai muuta.
Minä pidän paljon, erittäin paljon pahempana ominaisuuten seksuaalisen kiinnostuksen tuntemista esim. ruumiita, eläimiä tai lapsia kohtaan, näissä tapauksissa vahingoittaa joko itseään, toista tai vähintäänkin loukkaa moraalia.
Mutta, voiko suhde esineeseen olla tuomittava? siinä tapauksessa ehkä, että aikoo tehdä jotain seksuaalista tämän kiinnostuksen kohteensa kanssa/päällä/alla/sisällä jos tämä kohde on julkisella paikalla/julkinen paikka. Mutta, jos ihminen kerran on rakastunut esineeseen, ja pitää intiimit asiat omana tietonaan tai tekee ne sellaiseen aikaan ja sellaisessa paikassa, ettei se muita ihmisiä häiritse, niin voiko tähän olla kenelläkään mitään valittamista?

Tosin, en tiedä, taidan olla väärä ihminen jos minulta näistä kysytään, koska itse suhtaudun kuitenkin todella avoimesti kaikkeen seksuaalisuuteen, oli sitten kyse homoista, lesboista, bi-seksuaaleista, transuista, fetisseistä yleensä tai mitä muuta tahansa.
Minusta esim. on todellakin kummallista, että homous on suomessa poistettu sairauksien luettelosta jo 80-luvulla, mutta esim. SM-leikit, tai BDSM yleensä, sekä kaikki muutkin fetissit, ovat vielä tänäkin päivänä suomessa sairauksien listalla. Suomessa jokainen henkilö, jolla on jokin fetissi, on luokiteltu psyykkisesti sairaaksi, joka on minusta aika kummallista, elämmehän sentään jo 2000 lukua.. vai elämmekö?

Näistä pohdinnoista pääsemmekin sitten miettimään sitä miten ihmiset suhtautuvat homouteen tai lesbouteen.. tai miksi ihmiset tuntuvt suorastaan pelkäävän transuja.. tai miksi sanaa fetissi käytetään usein aivan väärässä yhteydessä ja väärin, tai usein se ainakin käsitetään väärin..
Mutta,nämä taitavat olla sitten jo toisen kirjoituksen aihe.