No,sain sentään jotain aikaan, nyt on ollut taas kovin pitkä tauko kirjoittamisessa,ihan johtuen siitä,että on ollut niin paljon virastoasioita hoidettvana (työkkkäri, sossu,kela) yms. ja jotenkin aina noiden  virastopäivien jälkeen niin poikki, ettei jaksa alkaa enää mitään kirjoittaman vaikka ehkä haluaisikin. Lisäksi minuun on iskenyt joku kumma kevätväsymys tai jotain..tekisi kokoajan mieli vaan nukkua.. kummallista. Toivottavasti se tästä paranee kun valon määrä lisäntyy ja aurinkokin suvaitsee näyttäytyä useammin ja pidempään kuin viime aikoina. Ideoita blogiin olisi kyllä vaikka millä mitalla,noh. loppuviikosta olisi aikaa sitten kirjoittaakin, joten eiköhän jotain uutta ilmesty vielä lähipäivinä (ehkäpä jopa järkevämpää kuin tänään).

Mutta tänään sentään huomasin sen, miten pienistä asioistakin voi taas ilahtua, kun vaan jaksaisi muistaa sen useammin.
Tänään mm. ilahduin ihan vain siitä, että näin ystävääni hänen työpaikallaan pikaisesti, paistoi aurinko ja sain uuden korun..pieniä juttuja, mutta tällähetkellä nekin merkitsevät paljon.

Ystävät ovat kuin enkeleitä, he kantavat meitä, kun omat siipemme unohtavt miten lennetään
(klassista ja siirappista, mutta pitää paikkansa.)